Alle 90

Hurraa! Vain kaksi ja puoli kiloa, mutta sekin tekee mielen keveäksi. Olkoonkin, että kyseessä on lähinnä ajatuksellinen asia, mutta painon putoaminen 92 kilosta 89,5:een tuntuu aika huimalta. Dieetti jatkukoon.

Unetonta unelmointia unelmamiehistä

Kauhea nälkä. En saa nälissäni unta, joten tuherran täällä blogissa. Ja mietin, kenet filmitähtisankareista kelpuuttaisin pyörähtämään lakanoissa kanssani.

Listalle kuuluvat:

1. Javier Bardem (tarviiko tätä edes perustella)
2. Alan Rickman (nuorempana, mutta kyllä minä sille antaisin ihan sen äänen takia vieläkin)
3. Mr. Darcy (joo joo, se on satuhahmo, mutta se olis varmaan tuhma peto pedissä)
4. Gerard Butler (vaikka meni maku vähän siitä Loreal-mainoksesta)
5. Marlon Brando (nuorena, mutta ei liian nuorena - siihen Apocalypse, Now-aikaan)

Pitänee ilmeisesti alkaa tumputtamaan.

Maha näytti tänään illalla pienemmältä. Aamupäivä meni kahvin ja mandariinin voimin. Lounaaksi salaattia ja lasagnea (mutta vain vähän) ja päivälliseksi vain yksi jauhelihapihvi ja yksi peruna. Jälkiruoaksi banaanin. Jo on kumma jos ei kilot pakene.

Huomenna lupaan mennä vaa'alle.

Lehtorin postia vaakakammoiselle

Sain postia lehtorilta. Hän on nyt Berliinissä, mutta palajaa maaliskuussa nurkille. Ehkä siinä vaiheessa näytän jo ihmiseltä ja saan jotain muutakin kuin tympääntyneitä silmäyksiä täällä kotona.

En ole uskaltautunut vaa'alle tänään, vaikka olen syönyt kyllä selvästi vähemmän. Erehdyin katselemaan sivukuvaani liian pitkäksi aikaa ja inhottava römppämaha pisti mielen matalaksi. Masentaa jo etukäteen, jos paino ei putoa, kun en jaksaisi näännyttää itseäni nälkäänkään. Toissapäivänä kiloja oli 90,6, mikä oli 800 g vähemmän kuin kaksi päivää aiemmin. Mutta sehän on vain vettä ja alkustartti on aina muka rohkaiseva. Kahden kilon jälkeen ei tipu enää mikään muu kuin mieliala.

Pyöränpenkki ja tulevaisuuden rintaliivit

Pyöräilläkö vaiko ei, siinä kysymys? Mietin siis, pitäisikö alkaa aktiiviliikkujaksi ja polkea tästä lähin töihin paukkupakkasista huolimatta. Kyllähän se ainakin naposteluntarvetta vähentäisi. Ja saisinpa edes sitä pyöränpenkkiä, kun ei mitään muuta ole tarjolla.

Lapset ovat niin pieniä, että niitä on mukava nähdä kotona edes se vähä, mitä illasta jää jäljelle, joten kaikkinainen jumppailu ja pumppailu iltaisin on poissuljettua. Iltapalaksi söin appelsiinin. Katsotaanpa aamulla, mitä vaaka näyttää.

Ostin muuten melkein seksikkäät rintaliivit alennusmyynnistä. Mutta vain melkein. Aikani pähkäiltyäni päätin, että säästän seuraaviin alennusmyynteihin. Jos olisi silloin jo rasvaprosentti laskenut ja kuppikoko kutistunut. Ja joku, joka voisi pitää sellaisia hankintoja arvossa.

Perustan asettelua ja päivällinen

Koska nyt olen tehnyt päätöksen tehdä syntiä ja ruveta uskottomaksi ennemmin tai myöhemmin, aloitin perustan valamisen heti tänään.

Lähetin meiliä sille lehtorille (on hän paljon muutakin, mutta tällä foorumilla olkoon lehtori...:-)). Hän vieraili luonani tuossa puoli vuotta sitten ilman mitään järkevää syytä ja olen ollut lukevinani hänen elkeissään vähän muutakin kuin vain ammatillista kiinnostusta (olemme tutustuneet aikoinaan työn kautta). Mies on komea, myötätuntoinen, urheilullinen ja hänen kätensä ovat suuret ja käsittelevät esineitä juuri sillä tavalla herkästi mutta määrätietoisesti, että tiedän pojan painivan peitonheiluttelun raskaassa sarjassa.

Samassa sarjassa paini aikoinaan mielestäni miehenikin, mutta kun häntä ei kerran kiinnosta niin ei sitten.  En jaksa enää jauhaa samasta aiheesta ja olla aina aloitteentekijä.

Ai niin ja päivällinen. Hunajamarinoitua kanaa, suoraan pannusta. Ja kaksi lasillista viiniä. Kylläpä onkin synnillinen olo! Mutta kaloreita tuli aika vähän.

Lounasbanaani

Kolme ruisviipaletta, päällä oivariinia ja keittokinkkua sekä mandariini ja banaani (jälkimmäiset eivät sentään leivän päällä). Jos näillä eväillä mennään vielä viikonkin päästä, olen jo ainakin kilon keveämpi. Ja lähempänä sitä housubanaania. He-he, olenpa vitsikäs. No, kohta olen myös seksikäs.

Mutta joo, olen aika ylpeä siitä, että sain edes kerran nyrpistettyä nenääni friteeratulle kanalle. Se on nimittäin herkkuani. Tästä se lähtee.

Ja nyt jo haluttaa...

Nyt kun päätin, että tämä selibaatti päättyy joskus, olen ollut kuin kissa kuumalla katolla. Suorastaan kiemurtelen himosta. Tämä on varsin kummallista, sillä ainakaan puoleen vuoteen minun ei ole tehnyt mieli seksiä. En ole edes ajatellut sitä.

Alitajuntani ilmeisesti on. Kun annoin luvan suunnitella elämänmuutosta ja rakastajan hankkimista, pörähtivät kaikki tukahdutetut mieliteot tietoisuuteen.

Mietin sitä komeaa yliopistonlehtoria, jonka olisin saanut, ellen olisi ollut niin helvetin kunnollinen. Pohdin työtoveriani, joka on ulkonaisesti upea. Sisäisestä maailmasta en ole niin varma. Vaikka tässä rakastajaa haetaankin, en halua tapailla mitään kusipäätä tai tolloa. Yksinkertaisesti siitä syystä, että niiden kanssa ei ole hauskaa vällyjen(kään) välissä. Kokemusta on.

Haku päällä

Otsikossahan se sanotaan. Olen päättänyt, että ansaitsen rakastajan. Olen ollut kymmenen vuotta avioliitossa, uskollinen vaimo ja luotettu kumppani. Nyt olen päättänyt ruveta paheelliseksi.

Seksielämämme on kuihtunut kuihtumistaan ja lasten syntymän jälkeen tilanne luisui nollatasolle. Olen yrittänyt puhua aiheesta, kokeillut eri tekniikoita jne., mutta miestäni ei mikään tekniikka tai analysointi kiinnosta. Häntä nyt vain ei kiinnosta paneskella. Ja vaikka kuinka miestäni rakastankin, mikään maailman taitavin panomies hän ei ole.

Syytä on minussakin. En näytä enää miltään kuumalta kissalta ainakaan ilman rankkaa tuunaamista. Ylipainoa on kertynyt lanteille kohta kolmisenkymmentä kiloa, joten ennen projektin kliimaksia tarvitaan ulkonäköäni kohentavia toimenpiteitä. On minulle flirttailtu tässäkin kunnossa, mutta muutos laajentaa taatusti markkinoita.

Asiassa on kyllä vielä yksi koukero. En aio hyväksyä enää yhtään lääppivää isoksi kasvanutta pikkupoikaa elämääni. Enkä nyt viittaa mieheeni vaan sinkku- ja seurusteluaikaisiin kokemuksiini. Taitavat rakastajat ovat oikeasti kortilla.

No, askel kerrallaan. Ensin pitää päästä eroon tästä läskistä ja pitää silmät avoinna mahdollisten ehdokkaiden varalta. Ensiksi mainittu on vaikeaa, sillä mieheni ja perheeni elämäntavat eivät dieettejä tue. Aloitin kyllä jo eilen. Söin tomaatin, vaikka mies toi kotiin grillikylkeä. Alkuhan se on sekin.