lauantai 4. helmikuuta 2012

Haku päällä


Otsikossahan se sanotaan. Olen päättänyt, että ansaitsen rakastajan. Olen ollut kymmenen vuotta avioliitossa, uskollinen vaimo ja luotettu kumppani. Nyt olen päättänyt ruveta paheelliseksi.

Seksielämämme on kuihtunut kuihtumistaan ja lasten syntymän jälkeen tilanne luisui nollatasolle. Olen yrittänyt puhua aiheesta, kokeillut eri tekniikoita jne., mutta miestäni ei mikään tekniikka tai analysointi kiinnosta. Häntä nyt vain ei kiinnosta paneskella. Ja vaikka kuinka miestäni rakastankin, mikään maailman taitavin panomies hän ei ole.

Syytä on minussakin. En näytä enää miltään kuumalta kissalta ainakaan ilman rankkaa tuunaamista. Ylipainoa on kertynyt lanteille kohta kolmisenkymmentä kiloa, joten ennen projektin kliimaksia tarvitaan ulkonäköäni kohentavia toimenpiteitä. On minulle flirttailtu tässäkin kunnossa, mutta muutos laajentaa taatusti markkinoita.

Asiassa on kyllä vielä yksi koukero. En aio hyväksyä enää yhtään lääppivää isoksi kasvanutta pikkupoikaa elämääni. Enkä nyt viittaa mieheeni vaan sinkku- ja seurusteluaikaisiin kokemuksiini. Taitavat rakastajat ovat oikeasti kortilla.

No, askel kerrallaan. Ensin pitää päästä eroon tästä läskistä ja pitää silmät avoinna mahdollisten ehdokkaiden varalta. Ensiksi mainittu on vaikeaa, sillä mieheni ja perheeni elämäntavat eivät dieettejä tue. Aloitin kyllä jo eilen. Söin tomaatin, vaikka mies toi kotiin grillikylkeä. Alkuhan se on sekin.

6 kommenttia:

  1. Erinomainen avaus: sai minut kiinnostumaan elämäsi tarinasta.

    Vapauta sisäinen lutkasi ja anna nahjuksesi maatua sohvalle!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Poikaystävä - ja kyllä lutkani pääsköön valloilleen. Ennemmin tai myöhemmin.:-)

    VastaaPoista
  3. "Taitavat rakastajat ovat oikeasti kortilla."
    Täysin samaa mieltä, ja sama havainto (myös näin miesnäkövinkkelistä, vaikka olenkin seikkaillut myös avioliiton tai liittojen aikanakin). Mutta asia on nyt vaan niin, että kaikki meistä kuolevat joskus, mutta kaikki eivät elä ennen sitä. Meillä on ajattelutavoissa näköjään tiettyjä yhteisiä(kin) piirteitä, eli jos ei saa kotona (ollenkaan tai jotain), niin sitten pitää hakea muualta. Minä tein itseasiassa tämän ratkaisun jo liki 20 vuotta sitten. Enkä ole katunut. Töissäkin jaksaa paremmin ja kotona asiat on kunnossa, kun ei tarvitse enää turhaan painostaa, niin molemmat on onnellisia jos toinen ei tahdo ja toinen saa muualtakin.

    VastaaPoista
  4. En olisi ollut samaa mieltä vielä muutama vuosi sitten, mutta kyllä sitä mieli näköjään voi muuttua. En vain usko oikein eroon, jos muuten asiat on kunnossa ja seksiasiassa tökkii. Kun saahan sitä totta tosiaan muualtakin ja antaa sitten toisen olla rauhassa.

    VastaaPoista
  5. Rakastajia on varmasti tarjolla - kokemusta on. :)

    VastaaPoista
  6. ^ Päivitys tuohon ylempään kommenttiini. Ei se olekaan niin helppoa se taitavan rakastajan löytäminen. Tuolloin tuon kommentin aikaan olin juuri törmännyt mieheen kenen kanssa seksi oli mahtavaa, mutta sittemmin yhteydenpito katkesi, koska hän halusi keskittyä omaan parisuhteeseensa. Mitä nyt sitten? Haussa taidokas rakastaja, joka osaa myös keskustella. Miten sellaisen löytää, kun ei tosiaan jaksaisi koeajaa kaikkia vastaan tulevia? Seksiä olisi kyllä tarjolla, mutta viimeisen kokemusten mukaan se on useimmiten muuta kun hyvää.

    VastaaPoista