Hermot meni

Tänään meni ukkoon niin hermot, että aloin ajatella jo avioeroa. Googlasin ja mietin. Mietin ja googlasin. Ei meillä nyt niin huonosti mene, jos joitain varoituslistauksia ajattelee. Joidenkin listausten mukaan taas menee. Mene ja tiedä, mitäpä nuo listat tietävät.

Minä tiedän, että ruokaa ei tipu työpäivän jälkeen, seksiä ei tipu minkäänlaisen ponnistuksen jälkeen ja paskaa tippuu joka päivä. Nyt pitää laittaa kuntokuuri kunnolla päälle. Vaikka kuinka vituttaa.

Seksikauppaan

Suunnittelin, että käyn huomenna töiden jälkeen seksikaupassa. Minulla on aikanaan ollut useampikin dildo ja tykkäsin pelata niiden kanssa sinkkuajan puutostiloissa vallan kovasti; sain hyvät orkut joka kerta. Sitä ei voi miesten kanssa räpeltelemisestä sanoa. Nyt kun tuo seksielämä on kuivahtanut kokoon kokonaan, voin kai nimetä itseni ainakin semisinkuksi ja aloittaa alusta.

Siinä on sitten vibraattorin kanssa kiva haaveilla jostain vaikka kymmenen vuotta vanhemmasta vaikutusvaltaisesta johtajasta, joka jostain kumman syystä viis välittää vaimostaan ja lapsistaan ja haluaa nussia minua kaikkiin reikiin, niin että pystyn käsittelyn jälkeen hädin tuskin kävelemään.
Tämä kaikki tapahtuu tietysti jossain viiden tähden hotellissa tai vielä mieluummin hänen design-kodissaan, aviovuoteessa - sillä välin kun vaimo on sukuloimassa ja lapset koulussa.

Omassa kodissa en osaa mitään kuvitella. Täällä on lasten jäljiltä aina kaikki saastaisen siivotonta ja jossain huoneessa kökkii tuttu turvallinen aviopuolisoni sukat jalassa ja formuloita tai muuta sellaista tuijottaen.

Omin käsin onneen

Nyt painaa aurinko niin paljon päälle, että oman käden oikeus on otettu käyttöön. Aika vaatimattomasti kuitenkin.

Fantasioin vieraasta miehestä, joka oli pitkä, tumma ja vaarallinen ja pukeutunut smokkiin. Jokin James Bond -fantasia ilmeisesti. Mies otti minut takaapäin seinää vasten ja minä pukkasin pyllyäni vasten sitä kovaa kalua. Ah ihanuutta. Sain oikein kunnon orkut, kun hivelin rintojani ja pimppaa - eikä tarvinnut kuin kevyesti rapsuttaa.

Taidan petiin mennessä toistaa kuvion. Tuli taas kinattua miehen kanssa tyhjänpäiväisestä asiasta, joka johtuu siitä, että hän ei viitsisi tehdä mitään kotihommia. Ei haittaa. Mulla riittää pedissä seuraa.

Pullia kympillä

Tänään töistä tullessa minua odotti tyypillinen kotielämä. Mies oli unohtanut hääpäivän ja ostanut itselleen uuden kameran. Ja jättänyt roskat viemättä.

Teki mieli vetää tiukin mahdollinen minari päälle ilman pikkuhousuja, startata autolla keskustaan ja hoilottaa että "pillua kympillä". Olisin saanut minäkin sentään jotain.

Ulkoisen olemuksen muutos projektin kestäessä

Vaikka en rakastajanhakuprojektissa aivan heti edistyisikään, on ainakin tahtotilalla ollut positiivinen vaikutus ulkoiseen habitukseeni.

Olen alkanut meikata huolellisemmin, föönannut tukkaani ja valinnut vaatteet tarkemmalla silmällä. Pitää pitää huoli, että jos/kun rakastaja löytyy, mies myös pysyy vain ja ainoastaan rakastajana. Uutta parisuhdetta en kyllä halua. Näin pysyn silmää miellyttävänä ympäristöllekin.

Tekstittelyä

Tänään olen tekstitellyt. En mitään tuhmaa tai provosoivaa, mutta kuitenkin hoitanut asioita työihastukseni kanssa siihen malliin, että viesteissä on hiukan flirttailevaa huumoria. Ihanaa - nyt on oikeasti kevättä rinnassa.

Jaksaa taas tätä puuduttavaa arkea, jossa ei juuri huomiota saa, vaikka sitä erikseen pyytäisi. Tällä viikolla listalle pääsevät mm. hakematon postipaketti, kirjastokirjojen palautus lupauksista huolimatta (kiva maksaa taas ekstraa) ja lastenhoitokuvioitten lykkääminen niskoilleni vaikka miehelle se olisi huomattavasti helpompaa (kuten myös postin haku ja kirjojen palautus). Ja arvatkaa onko näistä yritetty puhua. Se ei vaan riitä - kun ei meikäläisen tekemiset ja tarpeet paljon kiinnosta.

Minä kyllä joudan ruokaa laittamaan, siivoamaan ja asioita hoitamaan. Myös hänen puolestaan. Voi jumalauta että alkoi taas vituttaa. Taidan ottaa lonkun sille.

Ihastumisia

Tulipas tauko kirjoitteluun, kun piti paneutua työntekoon ja arjen säätämiseen. Mutta mitäpä tuosta. En ole vielä kovin kuuluisa.:-) Kiitos Karzan kun pistit minuun liikettä.

Projekti etenee. En ole varma painosta, koska syvimmässä kaamosepätoivossa retkahdin suklaaseen ja olen varma että 90 on takaisin kuvioissa.

Mutta olen ostanut vaatteita. Viime viikolla ostin mustan korkeakauluksisen mekon, pari viikkoa sitten seksikkään olkalaukun ja eilen uudet kymmenen sentin korkokengät, joita ei voi muuta kuin ihailla (Chie Mihara). Kyllä minusta pyöreämpänäkin ihmisen näköisen saa, varsinkin koroilla, kun olen lähes 180 senttiä pitkä. Ja nyt ollaan taas menty vähemmällä ruoallakin.

Epäilen, että syynä epätavalliseen shoppailuintoon on mies. Eikä tietenkään aviomies. Olen nähkääs ihastunut. Enkä siihen aikaisemmin mainittuun urokseen vaan aivan uuteen tuttavuuteen. Töissäni on mies minun makuuni: hiljainen, vaalea ja vihreäsilmäinen. Sellainen, joka tuntuu mutkattoman mukavalta noin ensitapaamisella, mutta jossa on jotain vaarallista.

Luojan kiitos tapaus ei ole myyntimies - niitä olen tavannut oman osani. Mutta on tässäkin ongelmansa. Tyyppi kun on tavallaan pomoni. Sanon tavallaan, koska en nyt ihan oikeasti ole hänen alaisensa. Mutta melkein. En siis ehkä ole ihan ensimmäisenä hyökkäämässä tämän miehen matkaan, mutta saahan sitä aina haaveilla. Ja sen verran minulla sentään on elämänkokemusta, että epäilen tunteen olevan molemminpuolista.

Hyvää kevättä minulle ja muille...