Nettiseksiä

Viime yönä suuntasin sellaiselle puolelle Internetiä, jota en ole vielä aiemmin kokeillut: surffasin jonkin sivuston seksi-chattiin. Siellä odotteli määrätön määrä himokkaita uroksia kahdeksantoista ja kuoleman väliltä ja sain suorastaan käsittämättömän määrän private-kutsuja.

Vastasin erityisemmin valkkaamatta yhden. Tyyppi ei ollut kovinkaan mielikuvituksekas. Kun pyysin kuvailemaan, mitä hän haluaisi mulle tehdä, tuli se sama vanha litania: "nuolisin sun rintoja, suutelisin kaulaa". Voi elämä.

Onneksi olin niin himokas, että vähempikin riitti. Kuvailin virtuaalihemmolle itseni 23-vuotiaana blondina, jolla on tiukka ja märkä pimppa ja joka muistuttaa Jessica Albaa. Täydestä meni.

Taisin kyllä tällä kertaa kiihottua enemmän omista kuvitelmistani kuin chatti-kumppanin panoksesta. Ehkä joku kerta kohtaan vähän verbaalisemman virtuaalirakastajan. Voisi olla hauskaa.

Seksiunelmia

Kerronpa teille minulle rakkaan muiston, joka minua tässä puutostilassa lohduttaa. Oli kesä Helsingissä ja olin tavannut parimetrisen uskomattoman kauniin kehon omaavan miehen, jolla oli veistokselliset kasvot ja pitkä ponnari.

Teennäisestä  ylimielisyydestään huolimatta, mies retkahti minuun ihan kunnolla. Luulen syyn olleen seksin. Se oli mieletöntä.

Eräs kaunis kesäpäivä alkoi siten, että uusi poikaystäväni (päh, tuttava se vasta oli) oli ostanut minulle jotain jännää. Kaivelin pussia ja puristin. Suustani sähähti kirosana, mutta irti en päästänyt. Veijari oli ostanut minulle kunnioittavan kokoisen dildon yksinäisiin iltoihin (emme olleet vielä päässeet petipuuhiin).

Päätimme kokeilla tuotetta saman tein. Toisin kuin monet rakastajistani, hän osasi olla hellä juuri oikealla tavalla. Hän ei lähtenyt runnomaan muovimunaa sisääni siltä siunaamalta vaan alkoi vain kiihottaa minua. Ja hyvin hän kiihottikin.

Tuuren pitkäsormiset kädet liukuivat rinnoillani ja  hän puristi ne kouriinsa siten, että näin selälläni maatessani kaksi kivikovaksi kiihottunutta pyöreää kappelin kattoa. Kappeleiden kattoja koristivat yhtä lailla kivikoviksi koristekiviksi vaivatut nänninpääni. Siinä minä makasin, käytännöllisesti katsoen vieraan miehen kanssa, nännini  kivikovina nuolemisesta ja imemisestä ja vatsanpohjani hätääntyneesti muljahdellen. Olin täysin alasti omalla parivuoteellani ja minua rakasteli täysissä pukeissa oleva mies, joka käytti pelkkiä käsiään ja suutaan.

Lopulta vaatteet riittivät hänellekin. En voinut muuta kuin ihailla Tuuren pitkiä vahvoja lihaksia ja sitä, miten taitavasti hän kuori minun ahdistuneen ja häpeilevän naisenalkuni esiin kaikkien suojakerrosten alta. En muistanut silloin enkä muista nyt, kuka olisi saanut minut siinä määrin poissa tolaltani. Ihoni väreili, rintani olivat kivikovat odotuksesta. Niitä suorastaan särki. Nännini olivat paisuneet mansikan suuruisiksi ja jalkovälini oli kostea kuin itse Amazonas.

Sitten Tuure teki virheen. Hän halusi ottaa minut auringonpaisteisessa huoneessa lähetyssaarnaaja-asennossa. Minä yritin hädissäni supattaa: "Mä en saa helposti. Mitä jos takaapäin...?" Tuurea hymyilytti. "Vai et saa? Mistäs se johtuu?", hän kuiskasi kiihotuksesta kuumottavaan korvaani. Päätin vastata rehellisesti. "Multa vaan ei tuu helposti. ", tokaisin.

Haaste välähti Tuuren silmissä ja sillä sekunnilla hän kellautti minut selälleni vuoteeseen, avasi jalkani ja nuolaisi klitoristani. "Mä en tuu suusek...", aloin selittää ja sitten unohdin mitä piti sanoa. Tuuren kieli helli alapäätäni monin eri tavoin. Se liukui sisempien ja ulompien häpyhuulien välissä, kierteli klitoriksen ympärillä ja työntyi lopulta sisääni. Tässä vaiheessa olin siirtynyt pelkkään aistimiseen puhumisen sijasta. "Vaikkei tästä orkkuja tulekaan, tää tuntuu niiiiiin hyvältä", soi päässäni ja annoin Tuuren jatkaa.

Aloin punoa auki hänen intiaanin hiusmassaa muistuttavaa tukkaansa ponnarin pidikkeestä. Miehen tukka törröttävillä nänneilläni tuntui taivaalliselta. Samaan aikaan Tuure alkoi päästä asiaan. Hän pumppasi kielelllään ja löysi pisteen, josta en aiemmin ollut ollut tietoinenkaan. Samalla hän hyväilii sormillaan häpyhuuliani ja klitoristani, jopa peppureikääni. Tunsin oloni sekavaksi, jopa oudoksi ja vääntelehdin vuoteella, kun sukupuolinen nautinto hyrräsi kehossani päästä alas.

Yhtäkkiä jäykistyin. Alapäästäni lähti epämääräinen kutina, vähän kuin heikko helinä, joka edeltää maanjäristystä. Ja maanjäristys se totta vieköön olikin. Kutina muuttui hitaaksi salamaksi, joka työntyi läpi koko kehoni ja vei kaiken järjen ja hallinnan mennessään. Laukesin niin kuin en koskaan aiemmin ollut lauennut. Vaginani supisteli holitittomasti, ylävartaloni oli kaareutunut epäluonnolliseen asentoon ja pääni - pääni näki kirjaimellisesti tähtiä. Kesken minuutteja kestävän orgasmin huomasin, että silmistäni valuu kyyneliä. Kyyneliä! Niin hyvä se jätkä osasi olla.

Vasta tämän jälkeen Tuure levitti jalkani ja työnsi kalunsa minuun. Lähetyssaarnaaja-asennossa. Jossa sain parin minuutin päästä ainakin yhtä räjähtävän orgasmin.

Ai että kun törmäisin Tuureen joku päivä uudestaan. Moni asia ei siinä suhteessa toiminut, mutta seksi ei lukeutunut niihin. Seksi oli jumalaista. Aina.

Ihastus

Anteeksi nyt päivitystauko taas vaihteeksi, mutta ehdin jo uskomaan, että kaikki voisi olla toisin .Tulin siihen tulokseen, että ei voisi. 

Nyt kevään ja karmean kuntokuurin tullen olen tunnustanut itselleni enemmäin kuin semijuoppo a-klinikan hoitsulle: Olen ihastunut työtoveriini! Hän on minua vaativammassa hommasa, vaaleatukkainen, sinisilmäinen, tarpeeksi pitkä sietämään korkokantakenkiä ja pettävän rauhallinen. Oijoi!

Ykskaks yllättäen minulla on asiaa Jaskalle joka päivä, kaikkialla ja aina. Epäilen, että mies jo aistii läähätykseni, vaikka olisi aivan toisella paikkakuntaa. Mutta kun se vaan on niin - - vaalea, sinisilmäinen ja rauhallinen.Ja ei se aivan rauhallinen ole hänkään. Kävi minun huoneessani viime viikolla melkoisen turhanpäiväisen asian kanssa, kun miestä ei muuten meinaa saada meidän taloomme kirveelläkään. 

Selvää fantasiamatskua. Ja ehkä jotain muutakin. Ihanaa!

Hermot meni

Tänään meni ukkoon niin hermot, että aloin ajatella jo avioeroa. Googlasin ja mietin. Mietin ja googlasin. Ei meillä nyt niin huonosti mene, jos joitain varoituslistauksia ajattelee. Joidenkin listausten mukaan taas menee. Mene ja tiedä, mitäpä nuo listat tietävät.

Minä tiedän, että ruokaa ei tipu työpäivän jälkeen, seksiä ei tipu minkäänlaisen ponnistuksen jälkeen ja paskaa tippuu joka päivä. Nyt pitää laittaa kuntokuuri kunnolla päälle. Vaikka kuinka vituttaa.

Seksikauppaan

Suunnittelin, että käyn huomenna töiden jälkeen seksikaupassa. Minulla on aikanaan ollut useampikin dildo ja tykkäsin pelata niiden kanssa sinkkuajan puutostiloissa vallan kovasti; sain hyvät orkut joka kerta. Sitä ei voi miesten kanssa räpeltelemisestä sanoa. Nyt kun tuo seksielämä on kuivahtanut kokoon kokonaan, voin kai nimetä itseni ainakin semisinkuksi ja aloittaa alusta.

Siinä on sitten vibraattorin kanssa kiva haaveilla jostain vaikka kymmenen vuotta vanhemmasta vaikutusvaltaisesta johtajasta, joka jostain kumman syystä viis välittää vaimostaan ja lapsistaan ja haluaa nussia minua kaikkiin reikiin, niin että pystyn käsittelyn jälkeen hädin tuskin kävelemään.
Tämä kaikki tapahtuu tietysti jossain viiden tähden hotellissa tai vielä mieluummin hänen design-kodissaan, aviovuoteessa - sillä välin kun vaimo on sukuloimassa ja lapset koulussa.

Omassa kodissa en osaa mitään kuvitella. Täällä on lasten jäljiltä aina kaikki saastaisen siivotonta ja jossain huoneessa kökkii tuttu turvallinen aviopuolisoni sukat jalassa ja formuloita tai muuta sellaista tuijottaen.

Omin käsin onneen

Nyt painaa aurinko niin paljon päälle, että oman käden oikeus on otettu käyttöön. Aika vaatimattomasti kuitenkin.

Fantasioin vieraasta miehestä, joka oli pitkä, tumma ja vaarallinen ja pukeutunut smokkiin. Jokin James Bond -fantasia ilmeisesti. Mies otti minut takaapäin seinää vasten ja minä pukkasin pyllyäni vasten sitä kovaa kalua. Ah ihanuutta. Sain oikein kunnon orkut, kun hivelin rintojani ja pimppaa - eikä tarvinnut kuin kevyesti rapsuttaa.

Taidan petiin mennessä toistaa kuvion. Tuli taas kinattua miehen kanssa tyhjänpäiväisestä asiasta, joka johtuu siitä, että hän ei viitsisi tehdä mitään kotihommia. Ei haittaa. Mulla riittää pedissä seuraa.

Pullia kympillä

Tänään töistä tullessa minua odotti tyypillinen kotielämä. Mies oli unohtanut hääpäivän ja ostanut itselleen uuden kameran. Ja jättänyt roskat viemättä.

Teki mieli vetää tiukin mahdollinen minari päälle ilman pikkuhousuja, startata autolla keskustaan ja hoilottaa että "pillua kympillä". Olisin saanut minäkin sentään jotain.

Ulkoisen olemuksen muutos projektin kestäessä

Vaikka en rakastajanhakuprojektissa aivan heti edistyisikään, on ainakin tahtotilalla ollut positiivinen vaikutus ulkoiseen habitukseeni.

Olen alkanut meikata huolellisemmin, föönannut tukkaani ja valinnut vaatteet tarkemmalla silmällä. Pitää pitää huoli, että jos/kun rakastaja löytyy, mies myös pysyy vain ja ainoastaan rakastajana. Uutta parisuhdetta en kyllä halua. Näin pysyn silmää miellyttävänä ympäristöllekin.

Tekstittelyä

Tänään olen tekstitellyt. En mitään tuhmaa tai provosoivaa, mutta kuitenkin hoitanut asioita työihastukseni kanssa siihen malliin, että viesteissä on hiukan flirttailevaa huumoria. Ihanaa - nyt on oikeasti kevättä rinnassa.

Jaksaa taas tätä puuduttavaa arkea, jossa ei juuri huomiota saa, vaikka sitä erikseen pyytäisi. Tällä viikolla listalle pääsevät mm. hakematon postipaketti, kirjastokirjojen palautus lupauksista huolimatta (kiva maksaa taas ekstraa) ja lastenhoitokuvioitten lykkääminen niskoilleni vaikka miehelle se olisi huomattavasti helpompaa (kuten myös postin haku ja kirjojen palautus). Ja arvatkaa onko näistä yritetty puhua. Se ei vaan riitä - kun ei meikäläisen tekemiset ja tarpeet paljon kiinnosta.

Minä kyllä joudan ruokaa laittamaan, siivoamaan ja asioita hoitamaan. Myös hänen puolestaan. Voi jumalauta että alkoi taas vituttaa. Taidan ottaa lonkun sille.

Ihastumisia

Tulipas tauko kirjoitteluun, kun piti paneutua työntekoon ja arjen säätämiseen. Mutta mitäpä tuosta. En ole vielä kovin kuuluisa.:-) Kiitos Karzan kun pistit minuun liikettä.

Projekti etenee. En ole varma painosta, koska syvimmässä kaamosepätoivossa retkahdin suklaaseen ja olen varma että 90 on takaisin kuvioissa.

Mutta olen ostanut vaatteita. Viime viikolla ostin mustan korkeakauluksisen mekon, pari viikkoa sitten seksikkään olkalaukun ja eilen uudet kymmenen sentin korkokengät, joita ei voi muuta kuin ihailla (Chie Mihara). Kyllä minusta pyöreämpänäkin ihmisen näköisen saa, varsinkin koroilla, kun olen lähes 180 senttiä pitkä. Ja nyt ollaan taas menty vähemmällä ruoallakin.

Epäilen, että syynä epätavalliseen shoppailuintoon on mies. Eikä tietenkään aviomies. Olen nähkääs ihastunut. Enkä siihen aikaisemmin mainittuun urokseen vaan aivan uuteen tuttavuuteen. Töissäni on mies minun makuuni: hiljainen, vaalea ja vihreäsilmäinen. Sellainen, joka tuntuu mutkattoman mukavalta noin ensitapaamisella, mutta jossa on jotain vaarallista.

Luojan kiitos tapaus ei ole myyntimies - niitä olen tavannut oman osani. Mutta on tässäkin ongelmansa. Tyyppi kun on tavallaan pomoni. Sanon tavallaan, koska en nyt ihan oikeasti ole hänen alaisensa. Mutta melkein. En siis ehkä ole ihan ensimmäisenä hyökkäämässä tämän miehen matkaan, mutta saahan sitä aina haaveilla. Ja sen verran minulla sentään on elämänkokemusta, että epäilen tunteen olevan molemminpuolista.

Hyvää kevättä minulle ja muille...

Alle 90

Hurraa! Vain kaksi ja puoli kiloa, mutta sekin tekee mielen keveäksi. Olkoonkin, että kyseessä on lähinnä ajatuksellinen asia, mutta painon putoaminen 92 kilosta 89,5:een tuntuu aika huimalta. Dieetti jatkukoon.

Unetonta unelmointia unelmamiehistä

Kauhea nälkä. En saa nälissäni unta, joten tuherran täällä blogissa. Ja mietin, kenet filmitähtisankareista kelpuuttaisin pyörähtämään lakanoissa kanssani.

Listalle kuuluvat:

1. Javier Bardem (tarviiko tätä edes perustella)
2. Alan Rickman (nuorempana, mutta kyllä minä sille antaisin ihan sen äänen takia vieläkin)
3. Mr. Darcy (joo joo, se on satuhahmo, mutta se olis varmaan tuhma peto pedissä)
4. Gerard Butler (vaikka meni maku vähän siitä Loreal-mainoksesta)
5. Marlon Brando (nuorena, mutta ei liian nuorena - siihen Apocalypse, Now-aikaan)

Pitänee ilmeisesti alkaa tumputtamaan.

Maha näytti tänään illalla pienemmältä. Aamupäivä meni kahvin ja mandariinin voimin. Lounaaksi salaattia ja lasagnea (mutta vain vähän) ja päivälliseksi vain yksi jauhelihapihvi ja yksi peruna. Jälkiruoaksi banaanin. Jo on kumma jos ei kilot pakene.

Huomenna lupaan mennä vaa'alle.

Lehtorin postia vaakakammoiselle

Sain postia lehtorilta. Hän on nyt Berliinissä, mutta palajaa maaliskuussa nurkille. Ehkä siinä vaiheessa näytän jo ihmiseltä ja saan jotain muutakin kuin tympääntyneitä silmäyksiä täällä kotona.

En ole uskaltautunut vaa'alle tänään, vaikka olen syönyt kyllä selvästi vähemmän. Erehdyin katselemaan sivukuvaani liian pitkäksi aikaa ja inhottava römppämaha pisti mielen matalaksi. Masentaa jo etukäteen, jos paino ei putoa, kun en jaksaisi näännyttää itseäni nälkäänkään. Toissapäivänä kiloja oli 90,6, mikä oli 800 g vähemmän kuin kaksi päivää aiemmin. Mutta sehän on vain vettä ja alkustartti on aina muka rohkaiseva. Kahden kilon jälkeen ei tipu enää mikään muu kuin mieliala.

Pyöränpenkki ja tulevaisuuden rintaliivit

Pyöräilläkö vaiko ei, siinä kysymys? Mietin siis, pitäisikö alkaa aktiiviliikkujaksi ja polkea tästä lähin töihin paukkupakkasista huolimatta. Kyllähän se ainakin naposteluntarvetta vähentäisi. Ja saisinpa edes sitä pyöränpenkkiä, kun ei mitään muuta ole tarjolla.

Lapset ovat niin pieniä, että niitä on mukava nähdä kotona edes se vähä, mitä illasta jää jäljelle, joten kaikkinainen jumppailu ja pumppailu iltaisin on poissuljettua. Iltapalaksi söin appelsiinin. Katsotaanpa aamulla, mitä vaaka näyttää.

Ostin muuten melkein seksikkäät rintaliivit alennusmyynnistä. Mutta vain melkein. Aikani pähkäiltyäni päätin, että säästän seuraaviin alennusmyynteihin. Jos olisi silloin jo rasvaprosentti laskenut ja kuppikoko kutistunut. Ja joku, joka voisi pitää sellaisia hankintoja arvossa.

Perustan asettelua ja päivällinen

Koska nyt olen tehnyt päätöksen tehdä syntiä ja ruveta uskottomaksi ennemmin tai myöhemmin, aloitin perustan valamisen heti tänään.

Lähetin meiliä sille lehtorille (on hän paljon muutakin, mutta tällä foorumilla olkoon lehtori...:-)). Hän vieraili luonani tuossa puoli vuotta sitten ilman mitään järkevää syytä ja olen ollut lukevinani hänen elkeissään vähän muutakin kuin vain ammatillista kiinnostusta (olemme tutustuneet aikoinaan työn kautta). Mies on komea, myötätuntoinen, urheilullinen ja hänen kätensä ovat suuret ja käsittelevät esineitä juuri sillä tavalla herkästi mutta määrätietoisesti, että tiedän pojan painivan peitonheiluttelun raskaassa sarjassa.

Samassa sarjassa paini aikoinaan mielestäni miehenikin, mutta kun häntä ei kerran kiinnosta niin ei sitten.  En jaksa enää jauhaa samasta aiheesta ja olla aina aloitteentekijä.

Ai niin ja päivällinen. Hunajamarinoitua kanaa, suoraan pannusta. Ja kaksi lasillista viiniä. Kylläpä onkin synnillinen olo! Mutta kaloreita tuli aika vähän.

Lounasbanaani

Kolme ruisviipaletta, päällä oivariinia ja keittokinkkua sekä mandariini ja banaani (jälkimmäiset eivät sentään leivän päällä). Jos näillä eväillä mennään vielä viikonkin päästä, olen jo ainakin kilon keveämpi. Ja lähempänä sitä housubanaania. He-he, olenpa vitsikäs. No, kohta olen myös seksikäs.

Mutta joo, olen aika ylpeä siitä, että sain edes kerran nyrpistettyä nenääni friteeratulle kanalle. Se on nimittäin herkkuani. Tästä se lähtee.

Ja nyt jo haluttaa...

Nyt kun päätin, että tämä selibaatti päättyy joskus, olen ollut kuin kissa kuumalla katolla. Suorastaan kiemurtelen himosta. Tämä on varsin kummallista, sillä ainakaan puoleen vuoteen minun ei ole tehnyt mieli seksiä. En ole edes ajatellut sitä.

Alitajuntani ilmeisesti on. Kun annoin luvan suunnitella elämänmuutosta ja rakastajan hankkimista, pörähtivät kaikki tukahdutetut mieliteot tietoisuuteen.

Mietin sitä komeaa yliopistonlehtoria, jonka olisin saanut, ellen olisi ollut niin helvetin kunnollinen. Pohdin työtoveriani, joka on ulkonaisesti upea. Sisäisestä maailmasta en ole niin varma. Vaikka tässä rakastajaa haetaankin, en halua tapailla mitään kusipäätä tai tolloa. Yksinkertaisesti siitä syystä, että niiden kanssa ei ole hauskaa vällyjen(kään) välissä. Kokemusta on.

Haku päällä

Otsikossahan se sanotaan. Olen päättänyt, että ansaitsen rakastajan. Olen ollut kymmenen vuotta avioliitossa, uskollinen vaimo ja luotettu kumppani. Nyt olen päättänyt ruveta paheelliseksi.

Seksielämämme on kuihtunut kuihtumistaan ja lasten syntymän jälkeen tilanne luisui nollatasolle. Olen yrittänyt puhua aiheesta, kokeillut eri tekniikoita jne., mutta miestäni ei mikään tekniikka tai analysointi kiinnosta. Häntä nyt vain ei kiinnosta paneskella. Ja vaikka kuinka miestäni rakastankin, mikään maailman taitavin panomies hän ei ole.

Syytä on minussakin. En näytä enää miltään kuumalta kissalta ainakaan ilman rankkaa tuunaamista. Ylipainoa on kertynyt lanteille kohta kolmisenkymmentä kiloa, joten ennen projektin kliimaksia tarvitaan ulkonäköäni kohentavia toimenpiteitä. On minulle flirttailtu tässäkin kunnossa, mutta muutos laajentaa taatusti markkinoita.

Asiassa on kyllä vielä yksi koukero. En aio hyväksyä enää yhtään lääppivää isoksi kasvanutta pikkupoikaa elämääni. Enkä nyt viittaa mieheeni vaan sinkku- ja seurusteluaikaisiin kokemuksiini. Taitavat rakastajat ovat oikeasti kortilla.

No, askel kerrallaan. Ensin pitää päästä eroon tästä läskistä ja pitää silmät avoinna mahdollisten ehdokkaiden varalta. Ensiksi mainittu on vaikeaa, sillä mieheni ja perheeni elämäntavat eivät dieettejä tue. Aloitin kyllä jo eilen. Söin tomaatin, vaikka mies toi kotiin grillikylkeä. Alkuhan se on sekin.