Pyöräilläkö vaiko ei, siinä kysymys? Mietin siis, pitäisikö alkaa aktiiviliikkujaksi ja polkea tästä lähin töihin paukkupakkasista huolimatta. Kyllähän se ainakin naposteluntarvetta vähentäisi. Ja saisinpa edes sitä pyöränpenkkiä, kun ei mitään muuta ole tarjolla.
Lapset ovat niin pieniä, että niitä on mukava nähdä kotona edes se vähä, mitä illasta jää jäljelle, joten kaikkinainen jumppailu ja pumppailu iltaisin on poissuljettua. Iltapalaksi söin appelsiinin. Katsotaanpa aamulla, mitä vaaka näyttää.
Ostin muuten melkein seksikkäät rintaliivit alennusmyynnistä. Mutta vain melkein. Aikani pähkäiltyäni päätin, että säästän seuraaviin alennusmyynteihin. Jos olisi silloin jo rasvaprosentti laskenut ja kuppikoko kutistunut. Ja joku, joka voisi pitää sellaisia hankintoja arvossa.
Mielenkiintoinen aloitus. Minäkin päätin aikanaan kokeilla vihreämpää ruohoa aidan toiselta puolelta, kun kotona oli niin synkkää ja koin, että ansaitsin parempaa. Söin myös kuormasta. Erohan siitä seurasi, mutta tuntui, että se oli ainut keino säilyä "hengissä", saada happea. Eli ennakkovaroitus, että näin voi käydä ja se on sitten vastaanotettava. Tai koetettava parantaa sitä avioliittoa.
VastaaPoistaTuo hapensaanti olisi minustakin juuri tarpeen. Tuli mitä tuli. Tuntuu, etten ole enää sama ihminenkään kuin joskus ennen kun pakerran vaan kotona lasten ja ystävällisen mutta torjuvan miehen kanssa.
VastaaPoista