Ihastumisia

Tulipas tauko kirjoitteluun, kun piti paneutua työntekoon ja arjen säätämiseen. Mutta mitäpä tuosta. En ole vielä kovin kuuluisa.:-) Kiitos Karzan kun pistit minuun liikettä.

Projekti etenee. En ole varma painosta, koska syvimmässä kaamosepätoivossa retkahdin suklaaseen ja olen varma että 90 on takaisin kuvioissa.

Mutta olen ostanut vaatteita. Viime viikolla ostin mustan korkeakauluksisen mekon, pari viikkoa sitten seksikkään olkalaukun ja eilen uudet kymmenen sentin korkokengät, joita ei voi muuta kuin ihailla (Chie Mihara). Kyllä minusta pyöreämpänäkin ihmisen näköisen saa, varsinkin koroilla, kun olen lähes 180 senttiä pitkä. Ja nyt ollaan taas menty vähemmällä ruoallakin.

Epäilen, että syynä epätavalliseen shoppailuintoon on mies. Eikä tietenkään aviomies. Olen nähkääs ihastunut. Enkä siihen aikaisemmin mainittuun urokseen vaan aivan uuteen tuttavuuteen. Töissäni on mies minun makuuni: hiljainen, vaalea ja vihreäsilmäinen. Sellainen, joka tuntuu mutkattoman mukavalta noin ensitapaamisella, mutta jossa on jotain vaarallista.

Luojan kiitos tapaus ei ole myyntimies - niitä olen tavannut oman osani. Mutta on tässäkin ongelmansa. Tyyppi kun on tavallaan pomoni. Sanon tavallaan, koska en nyt ihan oikeasti ole hänen alaisensa. Mutta melkein. En siis ehkä ole ihan ensimmäisenä hyökkäämässä tämän miehen matkaan, mutta saahan sitä aina haaveilla. Ja sen verran minulla sentään on elämänkokemusta, että epäilen tunteen olevan molemminpuolista.

Hyvää kevättä minulle ja muille...