Tänään olen tekstitellyt. En mitään tuhmaa tai provosoivaa, mutta kuitenkin hoitanut asioita työihastukseni kanssa siihen malliin, että viesteissä on hiukan flirttailevaa huumoria. Ihanaa - nyt on oikeasti kevättä rinnassa.
Jaksaa taas tätä puuduttavaa arkea, jossa ei juuri huomiota saa, vaikka sitä erikseen pyytäisi. Tällä viikolla listalle pääsevät mm. hakematon postipaketti, kirjastokirjojen palautus lupauksista huolimatta (kiva maksaa taas ekstraa) ja lastenhoitokuvioitten lykkääminen niskoilleni vaikka miehelle se olisi huomattavasti helpompaa (kuten myös postin haku ja kirjojen palautus). Ja arvatkaa onko näistä yritetty puhua. Se ei vaan riitä - kun ei meikäläisen tekemiset ja tarpeet paljon kiinnosta.
Minä kyllä joudan ruokaa laittamaan, siivoamaan ja asioita hoitamaan. Myös hänen puolestaan. Voi jumalauta että alkoi taas vituttaa. Taidan ottaa lonkun sille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti